Kirkot ovat aina olleet tärkeä osa suomalaista kulttuuriperintöä ja kansallismaisemaa. Useat Suomen lähes 800 kirkoista on rakennettu jo satoja vuosia sitten, ja ne ovat sisustuksineen ja taideteoksineen suojeltuja kohteita. Kirkkoarkkitehtuurista ja rakennusmateriaalista voidaan pitkälti päätellä, millä vuosisadalla kirkko on rakennettu.
Kivikirkot
Keskiaikaiset kivikirkot rakennettiin pääasiassa luonnonkivestä goottilaisen tyylisuunnan mukaisesti. Suomalaisten kivikirkkojen arkkitehtuuriin kuului 1200-luvulla eheä yhtenäinen pohjamuoto, terävä katto sekä muut yksinkertaiset rakennusosat. Varhaisimmissa kirkoissa päätykoristelu oli niukkaa tai se puuttui kokonaan. Vaikka näiden kivikirkkojen ulkoarkkitehtuuri onkin hyvin yhtenäinen, on sisätilojen holvauksissa, taiteessa ja tilanmuodostuksissa suuria eroja.
Puukirkot
1600–1700-lukujen puukirkot edustavat skandinaavista puuarkkitehtuuriperinnettä. Reformaation jälkeen suurin osa kirkon verotusoikeudesta poistettiin, minkä seurauksena varat eivät enää riittäneet kivikirkkojen rakentamiseen. Puuta Suomessa oli kuitenkin helppo hankkia ja siksi erityisesti hirsirakentaminen nousi suosioon seurakuntien keskuudessa.
Puukirkkojen rakentaminen oli aikanaan taidetta, joka siirtyi perintönä isältä pojalle. Kirkoista tuli tornillisia pitkäkirkkoja tai ristikirkkoja, joiden pohja oli nimensä mukaisesti joko suorakaiteen tai ristin muotoinen. Myös kirkon läheisyyteen rakennettavat kellotapulit olivat tärkeä osa aikakauden arkkitehtuuria.
Uusklassismi
1800-luvulla kirkkoarkkitehtuurissa siirryttiin uusklassismiin Charles Bassin, Carl Ludvig Engelin ja Ernst Bernhard Lohrmannin johdolla. Suosituimpia uusklassismin suuntauksia Suomessa olivat kustavilainen tyyli ja keisarityyli eli empire. Uusklassismin aikakaudella rakennettuja kirkkoja yhdistävät yksinkertaiset ja suoraviivaiset muodot sekä antiikista tutut pylväsjärjestelmät. Yksi aikakauden tunnetuimmista kirkoista on Helsingin tuomiokirkko.
Funktionalismi ja modernismi
1900-luvulla kirkot muuttuivat monikäyttöisiksi seurakuntasaleineen ja harrastustiloineen. Tämän seurauksena funktionalismi otti vallan kirkkoarkkitehtuurissa. Pohjapiirroksista tuli monimuotoisia ja sisätiloista pelkistettyjä. Merkityksettömät koristelut unohdettiin ja kirkoista tehtiin hyvin käytännöllisiä.
Sama ajatusmalli jatkuu myös nykyajan modernismissa, jossa kirkot pyritään rakentamaan ympäristöönsä sopivalla tavalla ja vanhoja tyylisuuntauksia haastaen. Modernit suomalaiset kirkot ovatkin herättäneet paljon kansainvälistä huomiota ja samalla muodostuneet kansallisiksi monumenteiksi. Nykypäivänä kuitenkin vanhojen kirkkojen restaurointi on yleisempää, kuin uusien rakentaminen.