Irjanteen kirkko

Irjanteen kirkko on rakennettu talkootyönä vuonna 1731. Rakentamista johti Kaarle Jaakobinpoika Killainen Merimaskusta. Kirkko on satakunnan vanhin puukirkko ja on tyypillinen lounaissuomalainen pitkäkirkko. Sen paikalla on ollut aiemmin kaksi kirkkoa, joista vanhempi, Pyhän Pietarin kirkko, on peräisin jo varhaiskeskiajalta, 1300-luvulta. Tämä kirkko on toiminut uhrikirkkona. Nykyisen kirkon viereen rakennettiin vuonna 1758 kellotapuli rakennusmestari Ravoniuksen johdolla, koska edellinen oli rappeutunut pahasti. Tapulin katto edustaa barokkia ja tapulin sisällä on kaksi kelloa. Kellojen sijoittaminen erikseen omaan rakennukseen on tyypillistä vanhoille kirkoille. Kirkko on kunnostettu vuosina 1891, 1931, 1950 ja 1961. Viimeiseksi mainittuna vuonna pärekaton tilalle tehtiin uusi paanukatto. Kirkon takana sijaitsee vanha hautausmaa, jossa on nykyisin pystyssä vain muutama hautakivi ja 1800-luvulta peräisin olevia peltisiä hautamerkkejä. Hautausmaata käyttivät pääasiassa irjanteelaiset ja kuivalahtelaiset. Ruumiita tuotiin hevosten selässä Sydänmaalle vievän tien kautta Irjanteen kappeliin, kun Eurajoen keskustaan vievää suorempaa tietä ei vielä ollut. Ihmisiä on haudattu myös kirkon lattian alle. Kirkon sisällä on paljon taidetta, joista ensimmäisenä mainittakoon alttaritaulu. 1700-luvulta peräisin oleva maalaus kuvastaa ehtoollisen asettamista. Sen tekijää ei tunneta. Maalaus siirretään talvisin Eurajoen kirkkoon säilöön. Saarnatuolissa on maalauksia apostoleista ja sen kaiteessa yksi maalaus Mooseksesta. Ne ovat peräisin vuodelta 1775. Seinillä on myös kaksi kipsireliefiä: taideteokset ristillä olevasta Jeesuksesta ja Kaarle XI:stä. Parven kaiteessa on noin vuonna 1891 valmistettu maalaus, jonka alla on kirjoitus: “Irjanteen nuori Kansa on lahjoittanut tämän Neitse Maarian kuwan laitoksen.” Kirkon keskellä, käytävän yllä, on kirkkolaiva. Puusta ja pahvista rakennetun laivan on tehnyt Anders Artig vuonna 1790. Pienoismallin on viimeksi entisöinyt H. Alppaeus vuonna 1971. Entisöintiin kului noin 400 työtuntia. Entisöijä totesi laivan olleen restauroitu jo aikaisemmin noin kolme kertaa. Laivan mallina ei ole toiminut yksi tietty laiva, sillä sen eri osat viittaavat 1600-, 1700- ja 1800-luvuille. Sen esikuvina ovat olleet muun muassa 2-kantiset 60 tykin linjalaivat. Puukirkon vieressä sijaitsee Mirjam Lahdenrannan testamenttilahjoituksen varoin tehty menneitten sukupolvien muistoksi omistettu patsas. Vuonna 1981 pystytetyn patsaan tekijä on Marjatta Weckström. Weckströmin mukaan puun juuret kuvaavat menneisyyttä, runko nykyisyyttä ja latva tulevaisuutta. Patsaan tarkoituksena on muistuttaa menneiden sukupolvien uurastuksen olevan nykyisten ja tulevien sukupolvien hyvinvoinnin perustana. Irjanteen kirkkoon (edellinen kirkko) liittyy tarinoita Åke Tottista, joka oli Vuojoen kartanon isäntä ja suomalainen sotamarsalkka. Pohjolan lumiauraksi kutsuttu sotilas sai Ruotsin kuninkaalta kolme kartanoa Eurajoelta sotiensa jälkeen. Tottista kerrotaan että hän oli vienyt kirkkoon hevosen heiniä säilytykseen, sillä hänen latoihinsa niitä ei enää mahtunut. Vietyään heinät hän huomasi aina heräävänsä kirkosta heinien keskeltä, vaikka oli mennyt illalla nukkumaan omaan vuoteeseensa kartanolle. Toisen tarinan mukaan heinien viennin jälkeen Tottilla oli alkanut suuri verensyöksy. Verta kerättiin saaviin ja se siirrettiin Åke Tottin määräyksestä kirkkoon. Saavi alkoi yhtäkkiä tulvia yli painuen nopeasti lattian lävitse maan alle. Samalla verensyöksykin lakkasi. Kerrotaan myös että Åke Tott ratsasti kerran humalapäissään kesken jumalanpalveluksen kirkon keskikäytävälle, missä hän kannusti hevosensa pystyyn. Hevonen laskeutui kuitenkin polvilleen, eikä suostunut nousemaan ennen kuin pappi oli siunannut sen. Myöhemmin Åke Tottin haamun sanotaan kummittelevan usein hevosineen yöllä Irjanteen kirkossa. Satakunnan vanhinta kirkkoa on pidetty aikoinaan seurakunnan pääkirkkona ja siihen liittyy paljon historiaa. Kirkon penkeille sijoittauduttiin arvojärjestyksen mukaan: edessä istuivat tärkeimmät henkilöt ja taaempana vähiten arvostetut henkilöt mm. piiat ja rengit. Alttarin vieressä ovat kaikista tärkeimpien istumapaikat ns. kuninkaiden penkit. Suvuilla oli omat istuinrivinsä, mitkä merkittiin suvun puumerkillä. Tässä vanhassa rakennuksessa on edelleen satunnaisesti toimintaa: Se on pääasiassa käytössä kesäisin: tiekirkkona, vihkikirkkona ja kesä-elokuussa järjestetään iltakirkko kahden viikon välein torstaisin.

Kirkon www-sivut

Seurakunnan www-sivut