Kalajoen kirkko

26.10.1879 käyttöön vihitty, uusgotiikan tyyliä soveltanut kirkko toteutettiin kivirakenteisena ja julkisivuiltaan kalajokisista punatiilistä puhtaaksimuurattuna – jokainen aikuinen seurakuntalainen oli velvoitettu neljäksi päiväksi tiilen tekoon. Kirkko rakennettiin muodoltaan päätytornilliseksi kolmilaivaiseksi pitkäkirkoksi, jonka itäpäätyyn liittyy satulakatteista runkohuonetta matalampi monisivuinen kuoriapsidi. Lisäksi runkohuoneen pitkille sivuille sijoitettiin päämassasta ulkonevat kirkkosalin tuulikaappieteiset ja kirkon itäpäätyyn, kuoriapsidin molemmin puolin, sivulehterien porrashuoneet. Kirkon ikkuna-, ovi- ja luukkuaukot toteutettiin pyörökaaripäätteisinä. Rakennuksen puhtaaksimuuratut, peittämättömät julkisivut jäsenneltiin aukkoja kehystävin holvimuurauksin, muuratuin kasetti- ja ristikoristein, muuratuin ja osin pellitetyin pilasteriaihein sekä erilaisin räystäs-, vaaka- ja hammaslistoin, joissa osin käytettiin kohteeseen valmistettuja muototiiliä. 16.2.1930 lämmityslaitteesta tornin välipohjan täytteisiin päässyt kipinä sytytti kirkon kesken jumalanpalveluksen. Suurin osa kirkon irtaimistosta ehdittiin pelastaa, mutta puurakenteet tuhoutuivat palossa täydellisesti: ainoastaan kirkon perustukset ja tiilirunko jäivät jäljelle. Säilyneiden rakenteiden varaan rakennettiin uusi kirkko arkkitehti W.G. Palmqvistin laatimien suunnitelmien mukaisesti ja kirkko vihittiin uudelleen käyttöön 15.2.1931 – vuosi tulipalon jälkeen. Palmqvistin laatimien kirkon uusimispiirustusten mukaan kirkkoon tuli alhaalle 727 ja lehterille 394 eli yhteensä 1 121 istumapaikkaa. Uudelleen rakentamisessa etenkin kirkon sisätiloihin tehtiin muutoksia ja tyylillisesti uusgotiikasta siirryttiin kohti uusklassismia. Ulkopuolella päätytornin tuhoutunut huippu toteutettiin aiempaa matalampana, sen muotoa muutettiin ja se varustettiin uudella kuparipellitetyllä ristikoristeella. Sisäpuolella kirkon keski- ja sivulaivojen holvit, kuten myös lehterirakenteet, rakennettiin betonista ja keskilaivan osalta (entisen taitelaipion sijaan) muodoltaan tynnyriholvina – sivulaivojen sisäkatot säilyivät tasakattoisina. Kirkon alapohjat muutettiin maanvaraisiksi betonilattioiksi. Vesikatteet toteutettiin, kuten aiemminkin, rivisaumatusta palapellistä. Kirkkoon rakennettiin vesikiertoinen patterilämmitys, jonka edellyttämät tekniset tilat sijoitettiin uusiin kellaritiloihin kirkon kuoripäädyssä. Lämmitysjärjestelmä muutettiin vuonna 1966 kuumailmalämmitykseksi, joka on edelleen käytössä kiertoilmalämmitysjärjestelmäksi muutettuna ja kaukolämpöön liitettynä. Kirkko peruskorjattiin satavuotisjuhlia varten vuonna 1979 arkkitehti Saara Juolan laatimien suunnitelmien mukaan. Korjauksessa kirkon sisätilat maalattiin entistä vaaleammin värisävyin, kirkkosalin lattia muutettiin tiililaattalattiaksi, sisätilojen valaistusta parannettiin ja salin peräosaan rakennettiin lastenhuone sekä tekstiilien säilytys-/apusakastitila. Kirkon 26 äänikertaiset, kirkkosalin länsipäädyn lehterille sijoitetut ja Kangasalan urkutehtaan rakentamat pneumaattiset urut olivat valmistuneet vuonna 1931. Vuonna 2000 kirkko sai toiset urkunsa, kun kirkon kuoriosaan sijoitettiin, eteläistä sivulehteriä muokaten, Sotkamon urkurakentamon valmistamat 23 äänikertaiset urut. Urkujen toteutuksen yhteydessä kirkon kuoriosaa laajennettiin, kuorolle toteutettiin esiintymisalue urkujen läheisyyteen, alttarikaidetta siirrettiin ja muutettiin, kuorisyvennykseen toteutettiin keskeisalttari ja kuoriosan sekä kirkkosalin valaistusta parannettiin. Uusien urkujen sijoituksen ja fasadin sekä kuorialueen korjaus- ja muutostyön suunnittelun teki Arkkitehtitoimisto Jorma Teppo Oy. Kirkon kolmesta alttaritaulusta keskimmäisen, Jeesuksen ylösnousemista kuvaavan teoksen vuodelta 1887 on maalannut taidemaalari, professori Adolf Von Becker (1831–1809). Alttaritaulun molemmin puolin ovat taidemaalari T.G. Tuhkasen (1877–1957) maalaukset ”Tuhlaajapojan paluu” ja ”Hyvä paimen” vuodelta 1908. Kirkko sijaitsee Kalajoen kuntakeskuksen lävistävän valtatie nro 8 varrella ja näkyy kauas Kalajokilaakson kulttuurimaisemassa. Kirkkoa ympäröi n. 2 hehtaarin laajuinen kirkkotarha, joka on osittain ympäröity luonnonkiviaidalla – kirkon erillinen, kiviaitaan ja kirkkomaan sisäänkäyntiin liittyvä tapulirakennus sijaitsee kirkkotarhan itäpäässä. Kirkkotarha on kokonaisuudessaan hautausmaa-aluetta, jonne on todennäköisesti tehty hautauksia seurakunnan neljännen kirkon valmistumisesta lähtien vuonna 1636.

Kirkon www-sivut

Seurakunnan www-sivut