Silloin, kun matkani varrelle osuu kirkko, olen usein poikennut sisällä. Erityisesti kesällä, kun tiekirkkokausi on käynnistynyt ja tulee muutenkin reissattua enemmän, tähän tarjoutuu mahdollisuus lähes joka paikassa. Kesäisin monessa kirkossa on myös oppaita, joilta saa asiantuntevaa ja perehtynyttä opastusta niin kirkon kuin paikkakunnan historiasta.
Ennen varsinaisen tiekirkkokauden alkua vierailin Inkoon kirkossa ja tapasin Erkki Päivärinnan. Hän toimii Inkoon seurakunnan luottamushenkilönä ja muun muassa oppaana kirkossa. Minulla oli ilo kuulla kirkon historiaa ja taustoja Erkin kertomana.
Inkoon keskustassa sijaitsevan keskiaikaisen kivikirkon suojeluspyhimys on Pyhä Nikolaus, merimiesten, kalastajien, kauppiaiden, lasten, valheellisesti syytettyjen ja katuvien varkaiden suojeluspyhimys. Tämä harmaakivikirkko on rakennettu kolmessa eri vaiheessa.
Kirkko rakennettiin käyttäen hyväksi aikaisemmin paikalla olleen, 1200-luvulle ajoitetun, kivikirkon osia ja niitä on näkyvillä vielä tänäkin päivänä.
– Kirkon ympäristössä vuonna 1997 tehdyissä kaivauksissa on löydetty ruokailuvälineitä ja esimerkiksi putkilukon avain, joka on voitu paikantaa 1200-luvulle. Nykyiseen muotoonsa kirkko valmistui 1300-luvun lopulla, Erkki kertoi.
Jo ulkoapäin katse kiinnittyy vaalean päätyseinän yläosaan ja sitä koristaviin punaisella maalattuihin koristeisiin. Tavanomaisesti kivikirkoissa pääty on yläosastaan tiilen punainen ja kuvio on valkoinen, Inkoossa väritys on päinvastoin. Itäpäädyn päätykuvio on saksalaisen mallin mukainen. Tarkkaan jos katsoo, huomaa ristin ja koko päädyn kuvion olevan epäsymmetrinen. Erkki kertoi tämän johtuvan isovihan (1700–1721) jälkeen tehdyistä kunnostustöistä, jolloin uusittiin kirkon katto ja kattotuolit.
– Katolta purettiin rapautuneita ja osittain myös kunnossa olevia tiiliä, joita käytettiin kirkon korjaukseen isovihan jälkeisen materiaalipulan vuoksi. Epähuomiossa päädyn pohjoissivusta purettiin sitten yksi tai kaksi riviä liikaa.
Kuljimme kirkon sisätiloihin pohjoispuolen sakariston kautta, mutta varsinaisella sisäänkäynnillä ei ole minkäänlaista eteistä vaan ulkoa astutaan suoraan kirkkosaliin. Aikaisemmin pääsisäänkäynnin kohdalla on ollut asehuone, mutta se on purettu pois 1800-luvulla.
Vaikuttava Kuolemantanssi-maalaus
Vierailupäiväni sattui olemaan aurinkoinen, joten kirkko oli valoisa erityisesti sen suurien kaari-ikkunoiden ansiosta. Sisällä ollessa katse kiinnittyy upeisiin maalauksiin kirkon kuorin alueella. Erkin kertoman mukaan kirkon maalaukset ajoittuvat 1400- ja osittain 1500-luvun alkuun.
– Aikanaan kirkon kaikki seinäpinnat olivat maalausten peittämiä, mutta onnettomuuksien ja tahallisen hävityksen, sotien sekä lämmityksestä ja kynttilöistä tulleen noen vuoksi seiniä on joudutta kalkitsemaan.
Myös siirtyminen katolisesta kirkosta protestanttiseen, poisti kuvien tarpeen, kun tavoite oli, että jokainen pystyy itse lukemaan Raamattua. Seinämaalausten tehtävä oli kattaa raamatunkertomukset kirkkokansan opittaviksi, koska liturgiat toimitettiin latinaksi.
Maalarit ovat todennäköisesti tulleet Saksasta, minkä vuoksi kirkossa on poikkeuksellisia saksalaisia kuva-aiheita. Yksi tällainen on kuorissa pohjoisseinämällä oleva maalaus, joka esittää hirtettyä kettua. Sen lähtökohta on saksalainen kansantaru ”Reinege Fuchs”. Kuorialueella on esimerkiksi nähtävissä Vanhan testamentin kertomukset Eevan luomisesta ja Paratiisista karkotus syntiinlankeemuksen seurauksena. Uuden testamentin kertomuksista löytyy mm. Jouluevankeliumin kertomukset.
– Raamatun kertomukset ovat jatkuneet ympäri kirkon, mutta niitä ei ole pystytty ottamaan esille, kertoi Erkki.
Kirkon pohjoisseinällä katse kiinnittyy maalaukseen, joka on jopa Eurooppaa myöten ainutlaatuinen ”Kuolemantanssi, Dance macabre”. Se esittää keskiaikaisen uskonnollisen taiteen kuvaelman 1300-luvulta. Inkoon Kuolemantanssi on maalattu 1540-luvulla ja on ainoa Ruotsin kuninkaan valtakunnassa. Lähimmät löytyvät Tallinnasta ja Lyybekistä.
Kuolemantanssi kuvaa mustan surman etenemistä. Maalauksessa kirkonmiehet ja merkkihenkilöt tanssivat pitkässä rivissä vuorotellen tavallisen kansan kanssa ruskeaksi maalatun, alastoman kuoleman johdattamana. Koska maalaukset olivat kalkin peittämiä, kuvan katkaisee vuonna 1818 tehty ikkuna, mutta se ei riko maalauksesta välittyvää tunnelmaa ja sanomaa: Riippumatta siitä, mitä ihmiset tekevät, jokaisen on muistettava kuolevaisuutensa.
Inkoon kirkko upeine maalauksineen oli hieno vierailukohde – Erkin opastuksella minulle avautui uutta tietoa Suomen ja Inkoon seudun historiasta. Vierailu kirkossa kannatti, poikkea sinäkin matkoillasi kirkkoon!
Kesäisin terveisin tiekirkkokävijä, Herttakaisa
P.S. Jos haluat tutustua kivikirkkoihin Suomessa tai vaikkapa suunnitella kesälomareissusi niiden sijainnin mukaan, löydät ne täältä: https://www.tiekirkot.fi/kirkot/?type=Kivikirkko
