Kalajoen kirkko

Kalajoen kirkko vihittiin käyttöön 26.10.1879. Se rakennettiin uusgotiikan tyyliin kivirakenteisena, ja julkisivut muurattiin puhtaaksi kalajokisesta punatiilestä. Jokainen aikuinen seurakuntalainen oli velvoitettu osallistumaan tiilentekoon neljäksi päiväksi.
Kirkko on muodoltaan kolmilaivaiseksi pitkäkirkko, jonka länsipäässä on päätytorni. Itäpäässä on matala, monisivuinen kuoriapsidi. Pitkille sivuille sijoitettiin tuulikaappieteiset ulkonemat, ja kuoriapsidin molemmin puolin porrashuoneet sivulehtereitä varten. Ikkunat, ovet ja luukut toteutettiin pyörökaariaukkoina. Julkisivut jäsenneltiin holvimuurauksin, kasetti- ja ristikoristein, pilasteriaihein sekä erilaisin räystäs-, vaaka- ja hammaslistoin. Osissa käytettiin kohteeseen valmistettuja muototiiliä.
Kirkko syttyi palamaan 16.2.1930 kesken jumalanpalveluksen, kun lämmityslaitteesta lähtenyt kipinä syttyi tornin välipohjan täytteisiin. Suurin osa irtaimistosta ehdittiin pelastaa, mutta kaikki puurakenteet tuhoutuivat. Jäljelle jäivät vain perustukset ja tiilirunko. Arkkitehti W.G. Palmqvistin suunnitelmien mukaan kirkko rakennettiin uudelleen, ja se vihittiin käyttöön 15.2.1931 – tasan vuosi tulipalon jälkeen.
Uudelleenrakentamisen yhteydessä kirkon sisätiloja muutettiin ja tyyli siirtyi uusgotiikasta kohti uusklassismia. Palmqvistin suunnitelmien mukaan kirkossa oli alhaalla 727 ja lehterillä 394 istumapaikkaa, yhteensä 1 121. Ulkopuolella päätytornin huippu toteutettiin aiempaa matalampana ja eri muotoisena, ja se sai uuden kuparipellitetyn ristikoristeeen. Sisätiloissa holvit ja lehterit rakennettiin betonista. Keskilaivan holvi toteutettiin tynnyriholvina, sivulaivojen sisäkatot jäivät tasakattoisiksi. Alapohjat muutettiin maanvaraisiksi betonilattioiksi. Vesikate toteutettiin kuten ennenkin rivisaumatusta palapellistä. Kirkoon rakennettiin vesikiertoinen patterilämmitys, jonka tekniset tilat sijoitettiin uusiin kellareihin kuoripäädyssä. Lämmitysjärjestelmä muutettiin kuumailmalämmitykseksi vuonna 1966, ja se on edelleen käytössä kiertoilmalämmitysjärjestelmäksi muutettuna ja kaukolämpöön liitettynä.
Kirkko peruskorjattiin satavuotisjuhlia varten vuonna 1979 arkkitehti Saara Juolan suunnitelmien mukaan. Sisätilat maalattiin vaaleammiksi, kirkkosalin lattia muutettiin tiililaattalattiaksi, valaistusta parannettiin ja salin peräosaan rakennettiin lastenhuone sekä tekstiilien säilytys- ja apusakastitila.
Vuosina 2017–2020 kirkko peruskorjattiin perusteellisesti. Tiilijulkisivuja, ikkunoita ja vesikatteiden suojapellityksiä korjattiin, lasimaalaukset kunnostettiin, viemäriputket uusittiin ja pihan salaojitus kunnostettiin. Tapuli kunnostettiin vuonna 2020. Kirkkoon asennettiin uusi sprinklerijärjestelmä ja kirkon perälle rakennettiin monitoimitila. Näyttävin uudistus oli ulkokaton vaihtaminen kuparipeltikatteeseen.
Kirkon pneumaattiset urut valmistuivat vuonna 1931. Kangasalan urkutehdas rakensi ne, ja ne sijoitettiin kirkkosalin länsipäädyn lehterille. Uruissa on 26 äänikertaa. Vuonna 2000 kirkkoon hankittiin toiset urut: Sotkamon urkurakentamon valmistamat 23-äänikertaiset urut sijoitettiin kuoriosaan eteläistä sivulehteriä muokaten. Samalla kuoriosaa laajennettiin, kuorolle rakennettiin esiintymisalue urkujen läheisyyteen, alttarikaidetta siirrettiin ja muutettiin, kuorisyvennykseen tehtiin keskeisalttari ja valaistusta parannettiin. Suunnittelusta vastasi Arkkitehtitoimisto Jorma Teppo Oy.
Kirkon kolmesta alttaritaulusta keskimmäinen kuvaa Jeesuksen ylösnousemusta. Sen on maalannut taidemaalari, professori Adolf von Becker (1831–1909) vuonna 1887. Alttaritaulun molemmin puolin ovat taidemaalari T.G. Tuhkasen (1877–1957) vuonna 1908 maalaamat teokset "Tuhlaajapojan paluu" ja "Hyvä paimen".
Kirkko sijaitsee valtatie 8:n varrella Kalajoen kuntakeskuksessa ja näkyy kauas Kalajokilaakson kulttuurimaisemassa. Kirkkoa ympäröi noin kahden hehtaarin kirkkotarha, joka on osittain ympäröity luonnonkiviaidalla. Kirkkotarhan itäpäässä sijaitsee erillinen tapulirakennus, joka liittyy kiviaitaan ja kirkkomaan sisäänkäyntiin. Kirkkotarha on kokonaan hautausmaa-aluetta, jonne on todennäköisesti tehty hautauksia seurakunnan neljännen kirkon valmistumisesta vuodesta 1636 lähtien.

Kirkon www-sivut

Seurakunnan www-sivut