Vihdin Pyhän Birgitan kirkon rauniot

Todennäköisesti Vihdinniemessä Kirkkojärven rannalla oli ollut Lohjan kappeliseurakunnan pieni, puinen kirkko jo 1300-luvun lopulla. Säilyneet asiakirjat eivät vain kerro mitään siitä, sen enempää kuin Pyhälle Birgitalle omistetun harmaakivikirkon rakentamisesta. Kirkon raunioita on tutkittu, mutta tarkka rakentamisajankohta ei ole selvinnyt. Uusimman tutkimuksen mukaan rakentaminen lienee aloitettu noin vuonna 1500. Pyhän Birgitan nimikkokirkko kokosi vihtiläisiä Jumalan sanan kuuloon noin 300 vuoden ajan. Kirkkoherra A. J. Hipping kertoo v. 1845 ilmestyneessä pitäjänhistoriassaan: "Kirkko oli rakennettu yksinkertaiseen goottilaiseen tyyliin. Katto oli korkea, mutta kirkko oli pieni. Ikkunoita oli vain viisi ja nekin pieniä ja matalia." Hän kertoo edelleen, että v. 1670 kirkkoon maalattiin "ajan tavan mukaan kauniita raamatullisia kuvia". Uusi, puinen kellotapuli rakennettiin kirkon itäpuolelle v. 1682. Kirkko oli rakennettu löyhälle maaperälle, ja siksi sen seiniin ilmestyi jatkuvasti halkeamia, mistä aiheutui kalliita korjauksia. Vuonna 1656 kirkon läntinen, järvenpuoleinen pääty muurattiin suurimmaksi osaksi uudelleen. Tämä pääty seisoi sitten pystyssä yli 200 vuotta, kunnes sortui syysmyrskyssä v. 1869. Kirkko, joka oli korjattu kauttaaltaan v. 1696, joutui isonvihan aikana (1713-21) hävityksen kohteeksi ja menetti mm. messukasukkansa ja arvoesineensä. Ikkunat olivat rikki, katto huonossa kunnossa, penkit hajotettu, ovet rikottu. Ainoastaan kirkonkellot säilyivät, sillä Sukselan Ryytän rusthollari Erik Henrikinpoika oli ottanut ne kellotapulista ja kätkenyt peltoonsa. Rauhan tultua ne kaivettiin vahingoittumattomina esiin. Seurakuntaa muistutettiin seuraavien vuosikymmenien aikana piispantarkastusten yhteydessä useaan otteeseen lisäkorjausten tarpeellisuudesta. Lopulta v. 1758 tehtiin päätös kokonaan uuden kirkon rakentamisesta. Birgitan kirkon käyttö päättyi, kun uusi kirkko valmistui Hartanmäelle v. 1772. Vanhaa kirkkoa käytettiin vielä hautakirkkona, mutta tämäkin toiminta täytyi lopettaa v. 1793 kirkon huonon kunnon takia. Kahdeksan vuotta myöhemmin, 19. heinäkuuta 1801, pitäjänkokous päätti myydä rappeutuneen vanhan kirkon huutokaupalla. Kirkon kiinteä sisustus, lautaholvinen katto ja muut kattorakenteet sekä osa seinämuureja purettiin. Nimettömäksi jäänyt vihtiläinen kirjoittaja murehtii tätä vielä vuosikymmenten päästä Suomettarelle v. 1854 lähettämässään kirjoituksessa: "Nyt rewittiin katto ja seiniäki sekä sisuskalut wedettiin kotitarpeiksi. Näin häwitettiin tämä esiwanhempiemme waiwannäkö." Perimätiedon mukaan kirkon puuosia ja kiviä käytettiin lähialueiden navetoiden rakentamiseen. Katoton rakennus rappeutui nopeasti, ja pian paikalla oli vain sortuneet seinät kivikasoina, joille ei annettu mitään arvoa. Viime vuosisadalla alettiin kiinnostua uudelleen vanhasta kirkosta. Raunioita tutkittiin jo v. 1907, mutta suojelutöihin ei silloin vielä ryhdytty. Vuosina 1946-1952 raunioita kunnostettiin, ja v. 1961 sakaristo varustettiin katolla. Vuonna 1957 seurakunnan 450-vuotisjuhlien yhteydessä kiinnitettiin muistolaatta sakastin seinään.

Kirkon www-sivut

Seurakunnan www-sivut